Mikä voisi olla parempi syy matkustaa Espanjasta Suomeen kevättalvella, kuin uusi vauva, babygirl, uusi tyttärentytär. Uusi ihme? Uusi ihminen. ❤
Pikkuprinsessan perheeseen kuuluu isä, äiti ja isoveli. Nimijuhla järjestettiin heidän kotonaan. Se oli mainio tilaisuus nähdä kerralla kaikki muutkin lapset, lapsenlapset ja sukulaiset. Isoveli on ymmärtänyt roolinsa hyvin. 🙂
Vauva on ihmeellinen olento. Kun häntä katselee hänen nukkuessaan, hän näyttää niin viisaalta. Ikäänkuin hän olisi vielä läsnä siellä, mistä hän on tullut ja tietäisi kaiken iankaikkisuudesta. Sitten kun hän herää taas tähän todellisuuteen, hän näyttää vähemmän viisaalta. Ihan kuin menettäisi tietoisuuden ja joutuisi opettelemaan uuden.
Pikkuhiljaa hän oppii kommunikoimaan kanssamme ja unohtaa sen, mistä on tullut.
Voin vain sanoa, että kaikkien lasteni syntymät ovat olleet suurimpia kohokohtia elämässäni. Ihmislapsen syntymä ON vaan niin mahtava ihme!!! ❤
Nimijuhlasta Lohjalta lähdimme toisen tyttären ja vävyn kanssa Tampereelle.
Heidän kanssaan käytiin kahvilla Amurin Helmessä.
Se on idyllinen vanhanajan kahvila Amurin museokorttelissa. http://www.museokortteli.fi/etusivu/kahvila-amurin-helmi/ Siellä leivotaan perinteisiä herkkuja, joita myydään myös kotiin vietäväksi. Valkoisiin, pitkiin esiliinoihin sonnustautuneet tarjoilijattaret ja vanhahtava sisustus luovat erityisen tunnelman kahvilaan.
Tampereen Taidemuseossa nähtiin Anita Snelmannin taidenäyttely; ”Värin syleilyssä”. Pidimme siitä kovasti. Monissa maalauksissa näkyi Espanjan värien ja valon vaikutus. Näyttely jatkuu 20.5. 2018 asti.
Tallinpihalla katseltiin viehättäviä kojuja ja puoteja. Juliaanan Pajan myyntipisteestä lähti mukaan käteen sopivia puulastoja ja lusikoita. http://www.juliaananpaja.fi/jpetusivu.htm
Nuoret olivat tilanneet illaksi meille pöydän ravintola Ohranjyvästä. Siellä syötiin hyvin. http://www.ohranjyva.fi/ Miehet tilasivat Tappara- ja Ilvespihvit. Tytär söi Possun Poskea. Minä sain kauan kaipaamani lehtipihvin muusilla.
Seuraavana aamuna he saattelivat meidät linja-autoasemalle. Matka jatkui monen tutun ja muistorikkaan pysäkin kautta kolmannen tyttären luokse Kymenlaaksoon.
Sää oli matkallamme vaihteleva. Pikkupakkasesta loskaan ja sakeaan lumipyryyn, mutta myös sadunhohtoinen lumen ja auringon häikäisevä hohde hiveli silmiämme.
Oli liikuttavaa päästä tyttärentyttären pianotunnille todistamaan lahjakkuutta ja sinnikkyyttä. Villivarsakin rauhoittuu sen ääreen, mitä oikein kovasti haluaa. ❤
Kommelluksiltakaan ei vältytty. Koira kaivoi tuliaisiksi tarkoitetun espanjalaisen lihavalmisteen matkalaukusta ja piilotti sen sohvan uumeniin.
Lähimpänä lentokenttää, Espoossa asuvat miehen sisko ja hänen miehensä hoitivat kuljetukset, majoitukset ja muonitukset matkamme alussa ja lopussa. Heidän kanssaan vierailimme myös Suomen luontokeskuksessa. https://www.haltia.com/fi/haltia-suomen-luontokeskus/ Siitä kaikesta lämmin kiitos heille!
Ilman Espanjaan tulleita kissan hoitajia, ei koko ihana matka olisi voinut toteutua, joten iso kiitos myös heille! ❤
Hopeahapsista huolimatta. 