Syntymäpäivänäsi

Tänään on sinun syntymäpäiväsi.

Kolmekymmentäkolme vuotta sitten minulla oli ilo ja kunnia synnyttää sinut tähän maailmaan.

Sieltä, missä sinä nyt olet, puuttuu tyystin aika.

Miten minusta tuntuu tänään, kuin olisit ihan tässä vieressäni?

Eilen, kun siivosin komeroita, katselin taas barettiasi, vyötäsi ja sotilaspassiasi.

Niissä tuntuu vielä häivähdys tuoksustasi…

Juttelen sinulle askareitteni lomassa.

Kun mietin, mitä laittaisin päälleni perjantaina, kun menen Milanoon taidenäyttelyn avajaisiin, kyselen mielipidettäsi. Luulen, että vastasit, kun osasin päättää viisaasti.

Sitten aloin tehdä helminauhaa vanhoista, kissan rikkomista pikkuhelmistä ja simpukankuoren palasista. Jokaisen pujotetun helmen ja sirun kohdalla ajattelin sinua. Siitä korusta tuli lahja syntymäpäiväsankarille ja synnyttäjälle.

Sinä, kun olet itsekin näkymätön, saat sen näkymättömän puolen. Ne kaipuun kyynelhelmet ja sydämen sirpaleet, jotka kertovat ikuisesta rakkaudesta. Äidin ja synnyttäjän rakkaudesta. Minä saan sen näkyvän puolen, korun tai rukousnauhan, jota pidän ranteessani sinun muistoksesi.

Äitinä tietenkin mietin, millaisen elämän olisit elänyt, jos olisit jaksanut.

Mutta sitten taas muistan, että sinähän elit jo ihan hyvän ja täyden elämän. Ikäänkuin olisit ehtinyt kokea saman verran kuin monet vanhaksi elävät.

Muistan. kun poikasena näit unen, jossa oli kirjan sivulla, tietyssä kohtaa teksti: ”Minä olen valo”. Etsimme tuon kohdan vihkiraamatusta, mutta se oli eri kohdassa sivua. Sen sijaan isosta perheraamatusta se löytyi juuri samasta kohtaa, kuin unessasi olit sen nähnyt.

Rukoilen, että tuo valo johtaa ja valaisee tietäsi siellä ajattomuudessa ja iankaikkisuudessa.

Hyvää syntymäpäivää rakas poikani!

 

Iloa syksyyn

Ihanaa, kun syys on tullut ja koulut alkoivat täällä Espanjassakin. Kotikadulla on aamupäivisin taas rauhallista ja iltaleikitkin loppuvat naapurin lapsilta jo ilta kymmeneltä. Kissakin uskaltaa lähteä vueltalleen rauhassa.

Vaikka kesäaikaan oli meteli mahtavaa yötä myöten, olemme jo kahdeksassa mamu-vuodessamme tottuneet yhteen jos toiseenkin espanjan ilmiöön. Tosin aiempina kesinä emme ole kokeneet yli neljänkymmenen asteen lämpötilaa, niin kuin tänä kesänä.

Elokuussa tuli sentään käytyä Suomenkin suvessa. Hyvät muistot jäi. Juhlittiin isolla porukalla siipan synttäreitä, jotka tosin ovat vasta tulollaan. Leikittiin lastelasten kanssa ja käytiin sienimetsässä ja hautausmaalla.

Kaksi edellistä syksyä on mennyt ikävissä merkeissä, mutta tämä syksy tuntuu erilaiselta. Osaan iloita taas. Olen saanut lohdun. Olen kokenut sisäistä parantumista ja vahvistunut. Olen kiitollinen.

Siippa sai lahjaksi ”matkalahjakortin” ja ajattelimme piipahtaa Gordobassa tässä syksyn mittaan. Siitäkin odotan iloista ja piristävää reissua. Kiitokset lahjan antajille.

Ehkäpä saan siitä aihetta seuraavaan postaukseen…